Muutoksia. Olen miettinyt enemmän kuin pitkään että nyt täytyy oikeasti tehdä muutoksia. Vihdoin mä uskalsin. Mulla on nyt valmennus, netin välityksellä mutta kuitenkin erään pt;n kanssa johon luotan täysin. Ensimmäinen ruokapäiväkirjan lähettäminen laukaisi paniikkikohtauksen, taas kerran ja poikaystäväni joutui rauhoittelemaan minua kun tuntui ettei saa enää henkeä. Sitten mä tajusin että ei tämä mene niin. Ei mun valmentaja laita ihmisarvoa mulle syömisteni mukaan eikä se raivoa, se auttaa mua oppimaan ja elämään paremmin, auttaa pääsemään siihen ihannekuntoon ja -kroppaan mistä haaveilen. Vihdoin uskalsin tehdä ratkaisevan askeleen ja tästä on suunta vain ylös!

  Pitkästä aikaa olen innoissani ja ainakin yritän uskoa itseeni!