kiitos taas kommentistasi recha, olet ihana ihminen <3 ja vastauksena kysymykseen, onko järkeä tuntea syyllisyyttä siitä jos hyväksyy itsensä? ei ole, tiedän sen. en vaan voi sille mitään. musta tuntuu että olen aivan liian lihava voidakseni kelvata kenellekään. kavereille, pojille.. kenellekään. tiedän että tää on typerää mutta pelkään että kaverit on mun kanssa säälistä. tiedän ettei se oo niin mutta pelkään silti.

            terkkari ehdotti että kävisin jossain nuorten psykiatrisella klinikalla tms juttelemassa jonkun kanssa, mutta en mää tahdo. se tavallaan todistais mun läheisille että mulla on oikeesti ongelmia enkä halua myöntää sitä itsellenikään. haluan vaan laihtua. oikeesti

haluan että voin ajatella itsestäni kuin johanna kurkelan laulussa:

              kaunis pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen, mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan

yritän kirjoittaa vähän aktiivisemmin, anteeks liian pitkät tauot. tsemppiä kaikille joilla on sama ongelma syömisen kans