Mä olen hiukan kahden vaiheilla. Toisaalta kaikki on juuri nyt tosi hyvin ja syöminen on tasapainoista, järkevää. Toisaalta taas vanne päässäni alkaa kiristymään ruoien punnitsemisen ja kalorinlaskun myötä. Tietenkin voiin alkaa noudattaa jotain valmista ruokavaliota mutten usko sen vievän tätä yhtään eteenpäin. Kuitenkin osa ongelmista on pääni sisällä eikä vain vartalon koossa ja muodossa. poikaystäväni sanoikin heittävänsä keittiövaaálla vesilintua. Toisaalta se voisi olla hyväkin, mutta en yksinkertaisesti uskalla lopettaa tarkkaa kaloreidenlaskua, pelkään syöväni enemmän, vaikka järjellä tiedän ettei sillä olisi moista vaikutusta.

 Tiedän kyllä miettiväni hieman liikaa, se on aina ollut jonkinsortin ongelma. Liikunnan ilo on melko kaukaista kun on pakko laskea kaloreita, kilometrejä, minuutteja, nostettuja painoja. Kirjata ylös ja miettiä riittääkö se? Mitä pitäisi tehdä toisin jotta laihtuisin? Jotta saisin muotoa oikeisiin paikkoihin?

Onko kaiken oltava aina, aina näin vaikeaa?