Kyllä voikin tuntua toivottomalta. Koko kevään j talven olen yrittänyt epätoivoisesti pudottaa painoa ruokavalion voimin. Liikunta on ollut toivotonta, kuumetta on ollut noin kolme kertaa enemmän kuin terveitä päiviä ja näin ollen yleiskunto on todella heikko. Ruokavalio on ollut tarkkaa ja paino silti kivunnut vain pikkuisen ylöspäin. OIKESTI MITÄ HELVETTIÄ?! Semmonen shokki ettei oksentamisen aloittaminen uudelleen ole ollut kaukana. Oon koittanu pukeutua nätteihin vaatteisiin ja olla tekemättä asiasta isoo numeroo mutta eihän siitä mitään tuu kun koko elämä tuntuu ahdistavalta vaaán lukeman vuoksi. Olo on epäonnistunut ja paska, varsinkin kun kova työ ja itsekuri eivät ole tuottaneet inkään sortin tulosta. En vaan jaksa käsittää.

            Viime viiikolla kaiketi tehokkaasti tiltattu kroppani sanoikin sopimuksensa irti. Taju lähti. Ambulanssissa maatessa mua itketti. Pupillit olivt laajentuneet hervottoman kokoisiksi ja jäiset käteni sekä voimattomuus ja turta olo saivat minut paniikkiin. Viidennen tajuttomuuden jälkeen minut vihdoin vietiin Tampereen keskussairaalaan jossa pikavauhtia toimineet hoitajat kiinnittivät minut sydänmonitoreihin jatkotutkimuksia varten. Syke hakkasi lähempänä kahtasataa sängyssä maatessani ja oli oli sanalla sanottuna todella paha. Pääni tunui ympäröineen vanne joka aiheutti piinallista paineen tuntuista kipua, ja puhelimen pitäminen kädessä olikin urheilusuoritus joka sai sydämen pomppimaan. Vuorokaudet seurasivat toistaan ja olo tuntui koko ajan pahemmalta. Pään, aivojen ja sydämen perusteellisten tutkimusten jälkeen tietoa mahdollisista vioista ei edelleenkään ollut. Viimeinen aamu ennen kotiin pääsemistä alkoikin kolmen lääkärin saarnalla: 

 "Kroppasi on ajettu tilttiin. Liian pitkään jatkunut psyykkinen ylirasitustila ja stressi löivät nyt totaalisen Stopin, pysäyttivät sinut kun et itse sitä ymmärtänyt." Väitin vastaan, anoin että oon yrittänyt syödä vaikka kuinka terveellisesti ja paino on vain noussut, ei tossa ole mitään perää. Lääkäri tuijotti tiukasti silmiin: "Kuten sanoin, kroppasi on ajettu tilttiin. Ei paino voi pudota eikä mikään toimia tässä kunnossa. Nyt otat rennosti niin syömisen kuin koko elämän kannalta. Ei siinä muu auta. Onko selvä?"

Itkin viime yön hiljaa. Miksei mun ponnistelut koskaan riitä? Jäänkö aina siksi läskiksi vaikka tekisin mitä? Miksei mun kroppa toimi? Miksi olo ei vaan kohene? MIKSI?

Ja miten jatkaa tästä eteenpäin?