Se on viimeinen viesti, ja mitä jäljellä on katoaa. APUA!

Mä haluaisin pyytää apua. Huutaa tuuleen että nostakaa mut helvetti ylös tästä, auttakaa mua, auttakaa!! Mutta en saa tehtyä sitä. Mä otan jo puhelimen käteen soittaakseni äidille, että voisitko auttaa minua ja hankkia apua. Nielaisen kuitenkin sanani ja kysyn vain mitä kuuluu. Puhkean taas itkuun.

   On kurja nähdä miten poikaystäväni vajoaa ajatuksiinsa kun lukee minun vihkoani. En olisi alunnut hänen lukevan niitä sanoja. Toisaalta taas, se on hiljainen avunpyyntöni. Vie minut turvaan ennenkuin aluan nukkua ikuiseen uneen.

itku.väsymys.tunnottomuus. olen yksin. epätoivo. kulissihymyä. en uskalla kertoa. tyhjyys. armahda minut. ei lapsen uneen yllä meteli maan. millään ei ole väliä. takana on tulevaisuus. tais olla harkaa, että kun hyppää, lähdet ylöspäin putoamaan. ilman tarkoitusta. turhaa. luvut jäi kesken aikoinaan. tuskin ehti aloittaa. kuolemaa pelkää, leijut ilmassa kun jalat lyö tyhjää....

Otteita päiväkirjastani. Sivulta joka on muuten sutattu mustaksi. Perhonen jonka siivet eivät kauas kantaneet... Ei kai musta tule sitä perhosta? mä en halua sitä. Mä haluan vielä elää, mutta mä tarvitsen apua