koulu alkoi, palautus arkeen tuli rysäyksellä. toisaalta kiva saada arkinen rytmi mutta loma olisi saanut vielä jatkua..

 musta tuntuu pahalta. ahdistaa oma kroppa, inhottaa oma läskeys, hävettää. ja mikä onkaan mulle luontaisin (opituin?) tapa suhtautua siihen? oksentaa. syön (en ahmi, vaan siis normaalisti) ja jos se on mahdollista ( niin ettei ole muita lähellä) ryntään vessaan oksentamaan. tunnen tukehtuvani, vesi valuu solkenaan silmistä ja kurkkua polttaa. silti tunne siitä että saimpa edes nuo ruuat pois minusta, saa jatkamaan. pääsin siitä jo kerran eroon, luulin että lopullisesti mutta ei. ristiriitaista. vihaan oksentamista todella eikä se ole minulle helppoa mutta kuitenkaan en tahdo lopettaa.

    haluan olla laiha ja pieni. laiha. kaunis. tiedän hyvin että tämä ei ole viisas tapa ja yritänkin syödä terveellisesti. jostain syystä tiettyjen ruokien syöminen tai syömisen ajatteleminen on alkanut kuvottaa minua, tulee huono olo. en ymmärrä mistä tämä johtuu koska etominen kohdistuu ruokiin josta olen aina pitänyt: raejuusto, kana, pihvi, jauheliha, muun muassa.

 eli aivan tavalliset ruuat. luulin että tää on vaan joku ihme tunne joka menee kyllä ohi mutta tänään otin koulussa ruokaa, broilerikiusausta, joka etoi niin paljon etten pystynyt kuin tökkimään annostani lautasella. porkkanaraaste ja ruisleipä saivat riittää lounaaksi.

                              jollakin keinolla pitäisi saada itsensä laihtumaan, keinolla millä hyvänsä. mutta mieluiten terveellisesti. olo on sekava, pelottaa, ahdistaa.