Jotain suurempaa. Miksi se lyö välillä kasvoihin kuin piiska, muistuttaa etten kelpaa. olen liian huono, liian ruma. Mä yritän parhaani! ehkä mä silti pikkuhiljaa, päivä kerrallaan olen pääsemässä tän kaiken yli. Terveellinen ruokavalio on helppoa, Treenaaminen on kivaa :) Kun vielä pää pysyisi mukana ja kertoisi että mä en ole maailman huonoin nainen, että mä edes joskus voisin olla ylpeä itsestäni..

     Ehkä vielä joskus luen näitä tekstejä, silloin kun ajatukset ovat kaukana tästä. Mutta ei mua silloinkaan naurata, mua itkettää kun muistan kaiken sen tuskan, pelon, epätoivon. Kaikki ne liian syvälle kätkeytyneet ajatukset jotka on raastaneet mua, jotka raapivat edelleen, mutta paljon vähemmän. Ehkä vielä joskus voin hymyillä, ja todeta että ovatko nuo ajatukset todella minun...