Loppu. Nyt riittää. En jaksa enää. kuinka voi ihmisen elämä mennä ihan sekaisin oman vartalon vuoksi? Välillä jo tuntui että kyllä tämä tästä. sitten tuli romahdus. Ei tämä tästä. tuntuu että oon viikon, parin ajan ollut aivan muissa maailmoissa. jos poikaystävä on koskenut minuun, olen ennemminkin halunnut pois tilanteesta, mikä ei ole yhtään mun tapaista. Mua ahdistaa omat kilot, oma kroppa, minä itse. Mä olen ollut taas tiukka syömisten kanssa, viikonloppuna hölläillen, kuten olen sopinut. Kielletty lista kasvaa päässäni, ottaa tiukemmin otteeseen, vanhat ajatukset kolkuttelevat; "sä et saa hyväksyä itseäsi vielä!" "olet liian iso" "liian huono!!" "Ei susta oo tähän!!" Mä yritän vielä kerran pyyhiä kyyneleet ja työntää ajatukset kauemmas. Mä elän, mä opin vielä pääsemään tästä. En tiedä uskonko siihen. Mutta toivon ainakin..