Soitin äsken mun miehelle ja iski ihan kouristuksenomainen paniikki. Että mitä jos?

"jos valoissa kaadun enkä huomenna voi liikkua. Maadun matojen ilona, ei kai sinusta tule sellaista kuin niistä jotka vain surevat.."  -indica

Mitä jos kaadun? Jos salama iskee muhun? Jos jään auton alle? Saan sydänkohtauksen? Halvaannun? Tukehdun leipääni? mitä vaan?

Mitä jos mun viimeinen ajatukseni on ollut että olen varmaan liian läski elämään. En kuitenkaan kelpaa. Tuosta ja tuosta pitäisi saada vielä pois. kannattaiskohan nyt oksentaa etten ainakaan liho. En voi ottaa paitaa pois jos oonkin liian ruma. En uskalla halata jos se ei pidä minusta. Voisinkohan syödä kokonaisen rahkan kun on nälkä vai lihottaako se liikaa? Osaankohan mä leikata hiukset tarpeeksi hyvin. Ompa mun reidet paksuuntuneet.

Ihan oikeasti, kannattaako oma elämä tuhlata siihen että aina pyrkii olemaan parempi, laihempi, kauniimpi, täydellisempi, parempi, laihempi, laihempi? Oon jo useamman vuoden tehnyt niin. Joka päivä, aamulla, illalla, päivällä. yöllä. Tuhlannut aikaa, omaa toimivaa kroppaani. Nyt iski pelko. Entä jos siihen ei ole aikaa, entä jos se loppuu ennen kuin olen tarpeeksi kaunis ja laiha elämään?

Mitä jos eläisin nyt?