ei se totisesti mene. siis tää itseinho ja syömisvaikeudet ja näät. ei varmaan koskaan. haluaisin niin nauttia kehostani. nähdä peilistä kaunokaisen, en painajaista. koska se oikeesti kuluttaa.

         multa kysyttiin just olisko ollut eilen, että minkä ihmeen takia oot noin kriittinen ja vihanen ittelles. ku et oo muillekkaa. en tiijä. kai se vaa heijastuu minusta joka puolel mun ympärille että vihaan itteetäni enkä hyväksy sitte yhtää. on se kans kumma

löyän niin paljo kauneutta kaikista muista ja hyvijä puolija, mutta ei niitä taija olla minusa ittesäni lainkaa.. yritän aina peilistä ettii jotai positiivistä taikka nättiä mutta ei. nään vaan sen saman jäätävän läskin. oon taas viime päivien aikana hulavanteillu, jumpannut, zumbannu, tehny kotona bodybalancee yms... en oo oksennellu. paitti yhden kerran ihan tosi vähä. en voinu enempää ku kaikki olis kuullu ku olin kyläs tutuillani. jos jottai jää kaivelemmaa hampaan koloon taikka kysymistä ilmenee niin laitappa kommenttia tuleen..

    ai nii ja oltii vaatekaupoilki mutta eihä sieltäkää tarttunu ku yks paita ja kahet alushousut. kaikki näytti mun päälläni niin kamalalta. haluan vaan laihtua. mutta ku en laihdu. en sitte millää, en oikeesti tiijä mitä täsä pitäis tehdä. apua!!! oikeesti auttakaa mua. haluan pois tästä kamalasta olostani. oon niin väsynyt itkemään ja näkemään aina sen saman kamalan kropan, yök! en jaksa enää tällasta