Havahduin hiljattain siihen että mä todella teen niin. Tajusin myös että ei kroppa kestä määrääänsä enempää väärinkäyttöä, jossain vaiheessa se alkaa protestoimaan kunnolla. Oon huomannut että maha- ja kurkkukivun lisäksi nyt kroppa alkaa viestimään jo muillakin keinoilla että kaikki ei oo kunnossa. kädet tärisee aina välillä, iho kuivuu tavallista enemmän, pitää rasvailla jatkuvasti. ja syke. leposyke on kummallisen korkeella ja nousee muutenkin korkeammalle kuin normaalisti, usein on väsynyt olo, vetämätön.. treeniteho tuntuu laskevan vaik tällä liikuntamäärällä kunnon pitäis lähtee kasvamaa pikkuhiljaa...

     ymmärrän kyllä ettei tää oksentaminen oo viisasta mutten saa sitä loppumaan. yhtenä päivänä juttelin tästä mun poikaystävän kanssa ja lupasin hänelle, etten oksenna sinä päivänä. se oli uskomattoman hankalaa, pitkä ja ahdistava taistelu. en luullut että se olisi niin hankalaa, mutta ei mulla ollut muuta mahdollisuutta, poikaystävä olisi kuullut enkä mä tahtonut pettää sitä. musta tuntuu että mä todella pyörin vaan omaa pientä ympyrääni.

           "onko se oikein, mulla menee elämä ja mä mietin, et mä en haluu olla mä ja mä pyörin mun pientä ympyrää. ja kun sä naurat, oisin ihan joku muu joku kauhee, joka aina pahastuu ja mä huudan.."                -erin

pelottavaa,  tää kaikki. pelottavaa myös muutos omassa päässä. oksentaminen ei tavallaan tunnu niin pahalta, en tiedä miten tosissani yritän lopettaa. mun pään sisällä elää kuin kaks eri mieltä. järki, ja syömishäiriö.