mulla on niin kamala kylmä ilman sua, niin kylmä ettei sillä ole määrää. mä vain haluan hoitohevoseni takaisin ja vanhan elämäni. en oo yhtään mukana nykyisessäni. tuntuu että putosin ajat sitten enkä saa enää kiinni mistään.
mä kuljen virran mukana, mä itken salaa ja yksin. ja mä näen päivittäin paljon ihmisiä, mutta ei ne tunne mua, koulussa esimerkiks. ei ne tiedä mitää että olen heikko ja hauras. ne on niin lähellä mutta silti tosi kaukana.

   ja mä tahdon olla laiha. sellainen heikko ja pieni, lintu. mä haluan, että mun luut näkyy ja ihmiset voi kattoo että ompa toi pieni, ompa se kaunis. että ne olis kiinnostuneita musta. ja etä merkitsisin jollekkin jotain.
            mun jalat ja maha. tutkin niitä joku päivä. niissä on paljon arpia. laskelmoituja, syviä, osa palaamassa ihon värisiksi. jokainen niistä, on lopputulos jostain. pahasta olosta, itseinhosta. ihmiset kysyy, mistä ne on tullut. sanon että olen kaatuillut. ei ne rivissä oo. en halua että kukaan näkee oikeaa syytä.

koska ei ne silti välitä.  ja mä olen oksentanut, kunnes tuli se raja vastaan. en mä pysty enää, ei tuu ulos mitään.  mä en jaksa. mä en jaksa nähdä tätä samaa läskiä, joka päivä. ja aina välilä, mun hillintäni pettää kokonaan. mä lyhistyn. mä vaan itken, annan meikin valua ja yritän valuttaa surun ja ikävän kaiken sen mukana. ei se koskaan lähde. se on kiinni minussa. 

mä olen liian helppo. mä tapasin yhden pojan, se halus että nähtäis. me nähtiin, me juteltii, käveltii, kuljettii, me suudeltiin. sillan pielessä, ihmisten kulkiessa ohi, ehkä kiinnittämättä meihin huomiota. mutta mulle se oli suurta. ja muutamaa päivää myöhemmi, se sanoo ettei meistä tule mitää, ei riitä aikaa. se oli isku vasten kasvoja. ja mä roikun ajatuksissani siinä kiinni edelleen, en pysty irroittamaan. mä oon tainnut kertoa jo siitä.
                   mua sattuu nähdä se koulussa. ku se kulkee ohi komeena eikä kohtaa katsettani. ja jos se katsoo silmiin, en pysty siihen. käännän katseeni pois. miksi se olen minä joka jää roikkumaan. miksi en voi antaa asioiden virrata ja hyväksyä niitä. ja itseäni? en tahdo, haluan olla laiha. tää on sekavaa aikaa, anteeksi huono kirjoitus. yritän kirjoittaa pian uudelleen