mä kierrän ympyrääni. mä luulin että pystyin lopettamaan jo oksentamisen, taas kerran. hetken kaikki olikin paremmin. musta tuntui ihan hyvältä. pelotti se tunne. tänään, ollessani yksin päätin että no, mä koitan kerran. se tuntui pahalta. muta mä pystyin siihen, suhteellisen helpostikkin.. mä en van pysty tähän. mä en enää kuvittele että mä olen terve. tää kiertää mua, vaanii ja hyökkää uudelleen.

      "ei me olla sankareita kaikki, kun silmiin katsotaan.

      ei sankareita ihan jokainen. ne maalattiin tauluihin, 

       ne muutti asumaan lauluihin, sieltä ytimiin ja luihin.

       me ollaan kuitenkin, kaikki jotakin jossakin jollekin"