Sääntöjen kummallinen voima. Miksi olo on rauhallisempi kun kontrolli on tiukempaa. Miksi tämä kaikki, jossa ongelmana on kroppa, käsitellään kuitenkin minun pienessä päässäni?

  Tiukensin siis ruokavaliota ja olo on jotenkin levollisempi koska en saa syödä kielletyksi listaamiani ruokia. Hullua- ja toisaalta taas ei. Juttelin tästä, ja monesta muusta asiasta hiljattain parhaan kaverini kanssa. Hän on superhyvässä kunnossa, hoikka ja lihaksikas- ja sanoi silti syöneensä jäätelöä pari päivää sitten. Jotenkin siinä on asia joka sotii päässäni. kaikki tai ei mitään. Mutta eihän se niin mene. Voi elää terveellisesti, laihtua, pysyä hoikkana ja terveenä- ja syödä joskus jäätelön.

Jotenkin oma kroppa on taas saanut aikaan inhotusta, vihaamista- ja muuttanut mua apaattisemmaksi ja toisaalta kiukkuisemmaksi. Miksi kultainen keskitie on niin hankalaa?

Otsikko oli oikeastaan osoitettu poikaystävälleni. Aina joskus tuntuu ettei minusta ole tähän.